Ravitsemushoito

SYÖPÄ JA RAVITSEMUS

Tuula on 53 vuotias, kahden aikuisen lapsen äiti. Tuula on naimisissa Hannun kanssa ja he asuvat kahdestaan omakotitalossa Seinäjoella. Vähän aikaa sitten Tuula alkoi tuntea erilaisia oireita, kuten väsymystä, kipua rinnassa ja oksentelua. Tuula löysikin melko pian oireiden ilmaantumisen jälkeen kyhmyn rinnastaan. Lääkärissä kyhmystä otettiin paksuneulanäyte ja poikkeava kudos varmistui syöväksi. Tuulan kyhmy leikattiin ja hänelle aloitettiin sädehoito, lääkehoito ja sytostaattihoidot.

Syöpädiagnoosin saatuaan Tuula masentui ja hänen ruokahalunsa hävisi lähes kokonaan. Jo ennestään hoikka Tuula laihtui entisestään. Sytostaattihoitojen aikana Tuula oksenteli rajusti, joka lisäsi kuivumisen riskiä ja elektrolyyttitasapainohäiriön vaaraa. Hannu ja lapset huolestuivat, koska he tiesivät, että syöpä ja sen hoito voivat altistaa vajaaravitsemukselle. Niinpä Hannu otti yhteyttä ravintoterapeuttiin saadakseen apua Tuulan ravitsemushoitoon. Ravintoterapeutti kävi yhdessä Tuulan ja Hannun kanssa läpi Tuulan ruokavaliota ja nosti esiin tärkeitä kulmakiviä syöpähoidossa olevan ravitsemuksesta. Oli ensiarvoisen tärkeää turvata riittävä ravinnon ja nesteiden saanti, koska se vähentää syövän hoidon sivuvaikutuksia ja lisää potilaan hyvinvointia, sekä elämänlaatua. Tuula valitti sytostaattihoitojen aiheuttavan sivuvaikutuksia, kuten maku- ja hajumuutoksia, kipeää suuta ja ummetusta. Näistä johtuen Tuulan ruuan koostumusta ja rakennetta muutettiin. Tuula alkoi syömään pehmeämpiä ja helposti nieltäviä ruokia, kuten kukkakaalimuusia. Ruokaa myös rikastettiin, jotta Tuula saisi tarpeeksi energiaa.

Saatuaan hyvät ohjeistukset ravintoterapeutilta, Hannu päätti huolehtia Tuulan ruokavaliosta ja innostui kokkailemaan erilaisia ruokia. Välillä Hannu innostui testaamaan erittäin maustettuja ruokia, mutta ne Tuula heitti saman tien roskikseen. Kun Tuula selitti Hannulle kuinka hänen makuaistinsa on muuttunut, Hannu ymmärsi maustaa ruuat kevyemmin ja Tuula sai lisätä mausteita valmiiseen ruokaan jos siltä tuntui.

Hyvinä päivinä Tuula tapasi ystäviään ja kävi heidän kanssaan ulkona syömässä. Hyvä seura nosti Tuulan mielialaa ja juttelun lomassa ruoka meni alas kuin huomaamatta. Myös kotona Hannu kiinnitti huomiota ruokailutilanteisiin. Niistä ei tehty suurta numeroa vaan perheen lapset saattoivat yllättäen tulla kylään mukanaan Tuulan lempiruokaa, jauhelihakeittoa. Onneksi keitto on Tuulan lempparia, koska sitä saa helposti rikastettua, siinä on proteiinia ja nesteitäkin tulee hyvin. Hannu ja lapset huomasivat kuinka suuri merkitys psyykkisellä hyvinvoinnilla on ja sen sijaan, että olisivat tuputtaneet Tuulalle ruokaa, he kuuntelivat ja ottivat huomioon Tuulan toiveet. Hannu ja lapset olivat tarkkana, etteivät tarjonneet Tuulalle hänen lempiruokaansa pahoinvointikohtausten aikana. Silloin lempiruokaa kohtaan olisi saattanut tulla epämiellyttäviä tunteita.

Hannu innostui kokkailusta niin paljon, että hakeutui opiskelemaan kokiksi. Näin hänellä oli myös enemmän aikaa Tuulalle ja samalla hän sai toteuttaa omaa intohimoaan. Hannu löysi netistä hyviä lisävinkkejä syöpäpotilaan ruokavalioon ja testasi niitä innoissaan. Välipaloiksi hän hankki Tuulalle täydennysravintojuomaa ja suklaan maku osoittautui Tuulan suosikiksi. Pikku hiljaa pahoinvointikohtaukset saatiin kuriin oikeanlaisella lääkkeellä ja Tuulakin innostui ruuanlaitosta. Yhdessä he Hannun kanssa tekivät ruokaa ja ahmivat tietoa oikeanlaisesta ruokavaliosta. Tuulan mieliala koheni vauhdilla hänen saatuaan energiatasoaan nostettua ruualla ja juomalla. Tärkeä osa oli myös Hannulla, joka ei tehnyt syöpähoidoista isoa mörköä vaan näki siinä mahdollisuuden. Mahdollisuuden uuteen ammattiin ja yhdessäoloon vaimonsa kanssa. Hannu myös söi itse samaa ruokaa kuin Tuulakin.

Ummetus oli sytostaattihoitojen sivuvaikutus, joka vaivasi Tuulaa joka päivä. Silloinkaan Hannu ei jäänyt pyörittelemään peukaloitaan vaan heitti vatsaa kovettavan valkoisen jauhon pois ja alkoi tekemään itse leipää käyttäen kuitupitoista psylliumia. Muutenkin Hannu suosi runsaskuituista ruokavaliota, jossa käytti täysjyväviljatuotteita, pähkinöitä, vihanneksia ja marjoja. Kuivatuista luumuista tuli Tuulan herkkuvälipala, mutta Hannu oli tarkkana, ettei Tuula syönyt niitä liikaa, koska silloin suolen luonnollinen toiminta saattoi heikentyä.

Joskus oli päiviä, ettei Tuula jaksanut juoda tarpeeksi, mutta tähänkin nokkelalla Hannulla oli ratkaisu. Hän tarjosi Tuulalle välipalaksi nestepitoisia hedelmiä, kuten vesimelonia. Hedelmää ei kuitenkaan yhdistetty muihin aterioihin, ettei muu ravinto ”varaa” ruuansulatusta käyttöönsä.

Hannun positiivinen mieli oli tarttuvaa ja Tuula huomasi itsekin ajattelevansa, että kyllä tästä selvitään. Oli myös motivoivaa huomata, että nämä muutokset ruokavaliossa auttoivat Tuulan syömisessä ja juomisessa ja ajan kuluttua Tuula oli saanut kiloja takaisin. Vajaaravitsemuksen riski ei ollut enää niin vahvasti olemassa. Tuula huomasi jaksavansa jälleen tehdä asioita entiseen tapaan ja nautti elämästä.

PARKINSONIN TAUTI JA RAVITSEMUS

Helsingissä asuu 62-vuotias Kalle, joka sairastaa Parkinsonin tautia. Tauti on pysynyt suht hyvin kurissa, kunnes Kalle jäi leskeksi viisi vuotta sitten. Silloin Kalle menetti ruokahalunsa ja alkoi laihtua. Hänen oireensa alkoivat pahentua. Kallella oli liikkeiden hidastumista ja lihasjäykkyyttä. Erityisesti lepovapina ja pakkoliikkeet alkoivat olla niin rajuja, että ne heikensivät Kallen ruokahalua ja hyvän ravitsemustilan ylläpitämistä entisestään. Kallen lihaskunto ja luustoterveys huononivat. Lopullisesti Kallen kuitenkin säikäytti ilmenneet nielemisvaikeudet.

Eräällä lääkärikäynnillä Kalle purskahti itkuun ja totesi, ettei enää pärjää yksin kotona. Hän oli liian väsynyt huolehtimaan itsestään, eikä ruuanlaitto edes sujunut oireiden takia. Vaikka Kalle joskus olisi jaksanut laittaa itselleen ruokaa, hänen oli vaikeaa niellä sitä. Lääkäri laittoi Kallen asian oitis eteenpäin ja niin Kallelle löytyi paikka palvelutalosta. Haikein mielin, mutta helpottuneena, Kalle pakkasi rakkaimmat esineensä kotoaan ja muutti palvelutaloon. Kalle tiedosti itse miten sairauden kanssa pitää elää ja oli onnellinen huomatessaan, että hänen sairauteensa suhtauduttiin vakavasti ja omistautuvasti. Palvelutalon moniammatillinen työryhmä laati selkeät tavoitteet: ylläpitää sopiva paino, taata riittävä kuidun ja nesteen saanti, estää luiden haurastuminen ja vajaaravitsemus.

Kallen tapauksessa ammattilaiset päätyivät pehmeään ruokavalioon, jotta ruuan nieleminen helpottuisi ja Kalle saisi riittävästi energiaa. Onneksi Kalle ei ollut vajaaravittu, joten tehostettuun ruokavalioon ei tarvinnut ryhtyä. Pehmeässä ruokavaliossa Kalle syö keittoruokia ja ruokia, joihin lisätään kastiketta, esim. perunamuusia ja ruskeaa kastiketta. Koska Kallen sairaus on keskivaiheessa, ammattilaiset tarkastivat hänen syömäänsä proteiinimäärää sopivaksi. Kalle syö proteiinia 1g/painokilo, jolla saadaan vähennettyä oireita.

Kalle sopeutui hyvin palvelutaloon. Hän tutustui uusiin ihmisiin ja alkoi nauttia siitä, että sai kävellä valmiiseen ruokapöytään. Ruoka alkoi maistua kun sai samalla turista mukavia uusien ystävien kanssa. Ateriat tarjottiin säännöllisesti ja ne olivat pieniä. Päivässä Kalle syö aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen, välipalan ja iltapalan. Ilokseen Kalle huomasi saavansa syödä lempiruokaansa, kirjolohta. Kalle oli varma, ettei pystyisi enää syömään kalaa nielemisvaikeuksien takia. Palvelutalon hoitohenkilökunta oli kuitenkin niin mukavaa, että he soseuttivat sauvasekoittimella Kallelle kalaa. Näin ruokailutilanne oli Kallelle miellyttävä ja hän sai sairauden kannalta tärkeää D-vitamiinia. Useasti kala tarjoiltiin kermaviilikastikkeessa, joten myös riittävä kalsiumin saanti oli varmistettu. Kalle pitää muutenkin kovasti maitovalmisteista, kuten piimästä ja viilistä, joten Kallesta tuntui, että hän herkuttelee lempiruuillaan joka päivä. Niinpä luiden haurastuminen hidastui, eikä Kallella ainakaan vielä ole osteoporoosidiagnoosia. Nieleminen kuitenkin vaikeutui entisestään ja eräänä iltana Kalle melkein aspiroi iltamehunsa. Niinpä henkilökunta päätyi sakeuttamaan Kallen juomat nesteet. Kalle ei ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta sakeuttamisaineesta ja muisti taas kuinka paljon turvallisempaa hänen on asua palvelutalossa kuin omassa kodissa yksinään.

Lääkehoidon sivuvaikutuksena Kallella ilmeni ummetusta ja suun kuivumista. Tästä johtuen Kallella on käytössä nestelista, johon hoitajat merkitsevät kaikki Kallen päivän aikana juodut nesteet, jotta varmistetaan, että hän juo tarpeeksi ja ummetus helpottaisi. Kallen ruokavalio oli ennestään jo melko kuitupitoinen, mutta nyt hänelle lisättiin kuitulisää, kuten psylliumia. Joskus Kalle joutui ottamaan laksatiivia, mutta onneksi tähän ei tarvinnut turvautua kovin usein. Kalle oli tutustunut toiseen miesasukkaaseen, jonka kanssa hän innostui tekemään pitkiä kävelylenkkejä. Myös liikunta auttoi ummetukseen ja samalla Kalle pääsi samoilemaan metsässä, josta hän niin kovasti piti. Runsas juominen auttoi myös suun kuivumiseen ja Kalle juo myös aina ennen ateriaa laimennettua sitruunamehua, joka lisää syljeneritystä.

Pikku hiljaa ammattilaisten laatima ruokavalio ja tavoitteet ovat alkaneet tuottaa tulosta. Kallen oireet ovat vähentyneet ja hän pystyy toimimaan paremmin kuin kotona asuessaan. Kalle on aktiivisesti mukana Suomen Parkinson-liitto ry:n toiminnassa ja käy kertomassa sairaudestaan erilaisissa tilaisuuksissa. Kalle monesti nauraakin, että jopas se menojalka vipattaa vielä näin vanhoilla päivillä.

Kallen esimerkkiruokavalio yhdeltä päivältä:

Aamupalaksi kaurapuuro + mehukeittoa

Lounaaksi soseutettua kirjolohta kermaviilikastikkeessa + perunamuusia

Välipalaksi viiliä sokerilla ja marjakiisselillä

Päivälliseksi kasvissosekeittoa ja pehmennettyä runsaskuituista leipää

Välipalaksi rahkaa + Pilttiä

Iltapalaksi ruispuuroa maidolla

MS-TAUTI JA RAVITSEMUS

Heli on 23-vuotias merkonomiopiskelija Tampereelta. Hän rakastaa kahta koiraansa ja niiden kanssa lenkkeilyä. Poikaystävänsä Markon kanssa he viettävät usein yhteisiä elokuvailtoja syöden herkkuja. Eräänä päivänä koiralenkillä Heli kiinnitti huomiota, ettei hänen jalkansa toimineet normaalisti. Kotiin päästyään Heli yritti kuvailla tuntemuksiaan Markolle, mutta ei osannut selittää muuta, kuin että jaloissa tuntui kummalta. Tuntemuksia ei tullut seuraavina päivinä, joten Heli unohti koko asian. Kerran koulussa Helin oli vaikeaa seurata opetusta, koska hän näki kaikki kuin usvan läpi. Kun näköhäiriöt lisääntyivät ja myös jalkojen oudot tuntemukset tulivat takaisin, Heli hakeutui lääkäriin.

Helin diagnoosi oli MS-tauti. Heli ja Marko järkyttyivät kovasti, mutta samalla olon valtasi helpotus. Enää ei tarvinnut arvailla mistä oireet johtuivat. Lääkäri selitti MS-taudin kuvasta ja Heli ahmi tietoa netistä. Pahinta oli saada selville, ettei tauti etene samalla kaavalla kaikkien kohdalla vaan on hyvin yksilöllistä mitä tauti tuo tullessaan. Niinpä Helin olo oli ristiriitainen: uskaltaako hän suunnitella tulevaisuutta vai jääkö kaikki ikään kuin paikoilleen? Juteltuaan vanhempiensa ja parhaan ystävänsä kanssa, Heli päätti sopeutua ja oppia elämään MS-tauti diagnoosinsa kanssa.

Heli jatkoi opintojaan, tapasi ystäviään, nautti koti-illoista Markon kanssa ja lenkkeili koiriensa kanssa. Oireet lisääntyivät ja Helillä oli uupumusta, tuntomuutoksia, kuten kutinaa ja puutumista, sekä liikkumisen hankaluutta, erityisesti tasapainovaikeuksia. Heli ei kuitenkaan lannistunut vaan päätti pitää positiivisen mielen ja marssi lääkärille kysymään mitä hän voisi tehdä lieventääkseen oireita ja hidastaakseen sairauden kulkua. Lääkehoito aloitettiin, mutta samalla lääkäri painotti terveellisten elämäntapojen ja ruokailun, sekä liikunnan tärkeyttä. Ja päättäväinen Heli teki työtä käskettyä.

Liikuntaa Heli harrasti jo nyt paljon, joten hän kohdisti katseensa jääkaappiinsa. Sieltä lensivät roskaruuat, limut ja kova eläinrasva roskakoriin ja kaappi täyttyi kasviksista, rasvaisesta kalasta, pehmeästä rasvasta ja kuitupitoisesta ruuasta. Heli palautti mieleensä viralliset ravitsemussuositukset ja alkoi syödä niiden mukaan. Niinpä Heli täytti lautasestaan puolet kasviksilla, toinen puoli täyttyi täysjyvätuotteilla ja proteiinilla. Leivän päälle Heli sipaisi voin sijasta margariinia ja kyytipojaksi kelpasi vähärasvainen maito. Heli jakoi päivän ruokailut useampaan, sopivankokoiseen ateriaan ja söi yhden välipalan. Alkoholista Heli luopui kokonaan, koska se saattoi korostaa MS-oireita. Helin yllätykseksi myös Marko vähensi alkoholin käyttöään pariin saunakaljaan viikossa.

Helillä esiintyi oireena ummetusta, joten hän varmisti saavansa riittävästi kuitua. Heli suosi aina täysjyvävalmisteita, kuten täysjyväleipää ja täysjyväpastaa ja söi usein välipalaksi pähkinöitä. Juominen oli ennen ollut kovin vähäistä, joten siihen Heli kiinnitti erityistä huomiota. Hän otti tavakseen juoda heti herättyään puoli litraa vettä ja päivän aikana hän joi 1,5-2 litraa vettä. Heli huomasi juovansa vettä kuin huomaamattaan kun hän täytti puolen litran muovipullon vedellä ja juotuaan sen, täytti pullon uudestaan. Näin vettä tuli juotua riittävästi. Vaikka Heli pitääkin kalasta, hän alkoi ottamaan D-vitamiinilisää, koska sillä on tutkittu olevan MS-taudilta suojaava vaikutus.

Yhtenä oireena Helillä oli virtsatieinfektiot. Niinpä Heli joi joka päivä aamupalalla lasillisen karpalomehua ja huomasi tämän vähentävän infektioita. Ylipäätänsä Heliä vaivanneet infektiot vähenivät monipuolisen ruokavalion ansiosta.

Pirteästä mielestään huolimatta Heli alkoi kuitenkin uupua, eikä siihen auttanut vaikka olisi nukkunut vuorokauden putkeen. Heli ei itse tätä ensin huomannut, mutta Markon mainittua asiasta, Heli myönsi olevansa voimaton. Heli oli niin kovasti pelännyt painonsa nousevan, joka oli tyypillistä MS-potilaalle, joten hän oli triplannut lenkkikertansa koirien kanssa. Intohimoisen lenkkeilijän oli siis muistettava myös levätä ja antaa keholle aikaa palautua.

Muutaman vuoden päästä Heli valmistui merkonomiksi, sai työpaikan kaupan kassalta ja osti Markon kanssa ensimmäisen yhteisen asunnon. MS-diagnoosi on edelleen olemassa ja välillä pahenemisvaiheita tulee tiheämmin, mutta Heli on päättänyt elää tautinsa kanssa ja siitä huolimatta toteuttaa tulevaisuudensuunnitelmansa omista lapsista. Vaikka välillä kaikki ottaa päähän ja Heli mättää hampurilaisia kaksin käsin, aina tulee uusi päivä, joka on eilistä parempi. Tehtyään totaalisen ruokavalioremontin, Heli on huomannut pystyvänsä elämään MS-oireiden kanssa ja se riittää.

Esimerkkiruokavalio:

Aamupalaksi mysliä vähärasvaisella maidolla + lasillinen karpalomehua

Lounaaksi lohta, keitettyjä perunoita + ruisleipää kananmunalla

Välipalaksi rahkaa ja pähkinöitä

Päivälliseksi kasvislasagnea ja marjakiisseliä

Iltapalaksi kaurapuuroa mehukeitolla

Päivän aikana vettä 1,5-2 litraa

Lähteet: www.ravitsemusneuvottelukunta.fi, Suomen Parkinson-liitto ry, www.neuroliitto.fi