- Millä menetelmillä ravitsemustilaa arvioidaan?
- Esitiedot (sairaudet ja niiden hoito, syömiseen vaikuttavat tekijät esim. lääkitykset, leikkaukset, sädehoito, ruokahaluttomuus, syömisongelmat ja nielemisvaikeudet, oksentelu, ripuli, toimintakyky ja sen muutokset)
- Kliiniset tutkimukset (kuiva iho, hauraat kynnet, elottomat hiukset, kuiva kieli ja suu, ihopoimun paksuus, turvotukset)
- Antropometriset mittaukset (pituus, paino → BMI, viime kuukausien painonmuutos)
- Biokemialliset määritykset (käytetään tiettyjen ravintoaineiden puutosten toteamiseen, esim. proteiini, vitamiinit ja kivennäisaineet, perusverenkuva, nestetasapaino)
- Subjektiiviset menetelmät (ikääntyneillä MNA-menetelmä, munuais- ja syöpäpotilailla sekä kirurgisilla potilailla SGA-menetelmä)
- Ruoankäytön ja ravinnonsaannin arviointi (tärkeää vajaaravitun ja vajaaravitsemuksen riskipotilaan arvioinnissa. Käytetään ravitsemushoidon suunnitteluun ja seurantaan + ravitsemusohjauksen perustana)
- Tarvittaessa ravintoanamneesi (ateriarytmi, ruokien ja juomien määrä ja laatu, syömiseen liittyvät ongelmat, sopimattomat ruuat ja toiveruuat)
- Mitä on tehostettu ravitsemushoito?
- toteutetaan vajaaravituille tai sen riskissä oleville
- tavoitteena riittävä energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti
- ravitsemushoidon tehostaminen on yksilöllistä
- tehostetaan ensisijaisesti ruuansulatuskanavaa hyödyntäen
- tehostamistapoja: toiveruuat ja välipalat, täydennysravintovalmisteet, tehostettu ruokavalio ja letkuravitsemus
- tarvittaessa käytetään suonensisäistä ravitsemusta lisänä tai yksinomaan
- tehostettua ruokavaliota ja täydennysravintovalmisteita käytetään usein yhdessä, sekä suonensisäistä ja letkuravitsemusta yhdessä. Tarvittaessa kaikkia käytetään samanaikaisesti, lisänä vitamiini- ja kivennäisaineita
- asiakkaan tulee syödä tavallista pienempiä ruoka-annoksia säännöllisesti ja usein (2-3h välein)
- tarvittaessa ruokailukertoja lisätään (syöty ruokamäärä jää vähäiseksi tarpeeseen nähden) tarjoamalla mieluisia välipaloja silloin kun ne maistuvat
- yöpaasto saa olla enintään 10-11h
- laaditaan lista asiakkaan toiveruuista ja -välipaloista
- aterioiden energiapitoisuutta lisätään maltodekstriinillä, sekä rasvalisillä ja runsasrasvaisilla elintarvikkeilla
- käytettäviä kliinisiä ravintovalmisteita ovat jauhemaiset valmisteet, täydennysravintojuomat ja muut täydennysravintovalmisteet, sekä letkuravintovalmisteet
- ravintovalmisteet valitaan sen mukaan mistä asiakkaalla on puute, esim. hiilihydraatti- tai proteiinipitoiset valmisteet tai näiden yhdistelmä. Osa tuotteista on sairauskohtaisia. Tärkeää on kuitenkin valita asiakasta miellyttävä maku
- letkuravitsemus aloitetaan mikäli suun kautta syöminen ei ole mahdollista tai riittävää → toteutetaan nenämahaletkun avulla tai käyttäen vatsanpeitteiden läpi vietävää ravitsemusavannetta (PEG)
- suonensisäinen ravitsemus on ainoa vaihtoehto jos ruuansulatuskanava ei ole käytettävissä → käytetään tarvittaessa rinnakkain muiden ravitsemushoidon tehostamiskeinojen kanssa
- Mitä asioita ravitsemushoidon toteutuksessa kuuluu hoitohenkilökunnalle?
- vajaaravitsemuksen riskin seuranta (ruuan määrää arvioidaan erilaisilla ruuan käytön lomakkeilla, esim. nestelista)
- ravinnontarpeen arviointi ja yksilöllinen ruokatilaus
- ruuan jakelu ja tarjoilu
- asiakkaan avustaminen ruokailussa tarvittaessa
- seurataan paljonko asiakas syö ja juo
- seurataan painoa kerran viikossa
- hoitaja kysyy asukkailta päivittäin annoskoon sopivuutta ja ruokailutoiveita → muuttaa ruokatilausta tarvittaessa
- ravitsemusohjaukseen osallistuminen
- tiedonsiirto jatkohoitopaikkaan
- Miten hyvin suositeltavat ateria-ajat kokemustesi mukaan toteutuvat?
- Omassa työpaikassani asukkaat syövät neljä kertaa päivässä, lisäksi yhden välipalan. Ruokailujen välit ovat 3-4 tuntia. Ateriavälit ovat säännölliset joka päivä, jolloin asukkaat saavat energiaa tasaisesti koko päivän ajan. Näin ehkäistään yksittäiset verensokeripiikit, joita yleensä seuraa väsymys. Iltapalan ja aamupalan väliin jää liian pitkä aika, eli yöpaasto on pitempi kuin sallittu 10-11 tuntia. Tämä ongelma on kuitenkin tiedostettu ja siihen haetaan sopivaa ratkaisua. Yksi vaihtoehto on, että yöhoitaja tarjoaa asukkaille esim. kiisseliä yön aikana. Ne asukkaat, jotka nukkuvat koko yön, saisivat kiisseliä heti aamuvuoron tullessa töihin, ennen aamutoimien aloittamista.
- Muistilista millaista on hyvä ravitsemusohjaus ja mitä se ohjaajalta vaatii
- rauhallinen tila ja riittävästi aikaa
- ohjaajalla on itsellään riittävä ravitsemustietous ja kyky soveltaa sitä käytäntöön (osaa myös perustella asiat asiakkaalle)
- ohjaajalla on tietoa eri sairauksista, niiden hoidosta ja ohjausmenetelmistä
- ohjaaja muistaa, että ravitsemusohjaus on aina asiakaslähtöistä ja ottaa siihen mahdollisuuksien mukaan omaisen/omaiset mukaan
- ohjaus etenee keskustellen, kysellen ja asiakasta kuunnellen
- ohjaaja selvittää asiakkaan nykyiset ruokailutottumukset ja pyytää asiakasta arvioimaan itse nykyistä ruokavaliota → mitä hyvää, mitä parannettavaa
- ohjaaja käy asiakkaan ruokailutottumukset läpi, antaa ensin myönteistä palautetta (motivointia) ja sen jälkeen rakentavasti kertoo mitkä kohdat ruokavaliossa kaipaavat muutosta ja mistä olisi hyvä aloittaa
- ohjaaja laatii yhdessä asiakkaan ja mahdollisesti omaisten kanssa konkreettisen ratkaisuehdotuksen (yhteiset tavoitteet)
- ohjaaja toteuttaa ravitsemusohjausta yhdessä eri ammattiryhmien kanssa (kaikilla kuitenkin selkeät omat vastuualueet)
- ammattiryhmät pitävät säännöllisiä palavereita ja yhteydenpitoa keskenään (näin taataan asiakkaalle paras mahdollinen ja monipuolinen ravitsemusohjaus)
- yhdellä ohjauskerralla käsitellään 1-2 aihekokonaisuutta
- ateriasuunnitelma tehdään kirjallisesti
- ohjaus on havainnollista ja käytännönläheistä (elintarvikkeiden valinta, ruuanvalmistus)
- yksilöohjauksen rinnalla käytetään ryhmäohjausta → vertaistuki, lisää ohjauksen saatavuutta, lisää toiminnallisia menetelmiä, kuten kaupassa käynti
- ohjaaja antaa motivoivia harjoituksia
- huolehditaan jatkuvuudesta
Monen asukkaan kohdalla seuraan syödyn ruuan ja juodun juoman määrää silmämääräisesti. Tällöin osaan kertoa havaintoni eteenpäin muille hoitajille ja kirjaan ruokailut myös asukkaiden päivittäiseen hoitoseurantaan. Asukkaiden vatsantoimintaa seurataan päivittäin ja siitäkin on olemassa työpaikan koneella oma erillinen lomakkeensa. Siihen merkitään joka päivä onko vatsa toiminut ja onko uloste ollut kiinteää vai löysää. Näin asiaan pystytään reagoimaan heti. Esim. jos asukkaalla on vatsa kovalla, hänelle ei tarjoilla silloin vatsaa kovettavia ruoka-aineita, kuten juustoa tai banaania ym. vaan valitaan kuitupitoista ruokaa.
Yhden asukkaan kohdalla huomasin nielemisvaikeuksia. Juttelin tästä
muiden hoitajien kanssa ja yhdessä tulimme siihen tulokseen, että
asukkaan ruoka vaihdetaan karkeaan sosemaiseen ruokaan. Näin
nieleminen helpottui ja asukas ei enää jättänyt ruokaa syömättä.
Silloin tällöin punnitsen asukkaita ja merkitsen painot heidän
omiin hoitoseurantalomakkeisiin. Erään asukkaan kohdalla paino
otettiin kerran viikossa ja seurannasta huomasimme, että paino on
ollut nousussa koko ajan. Niinpä sairaanhoitaja antoi ohjeistuksen
miten tämän asukkaan kohdalla ruokailut hoidetaan. Annoskokoja
pienennettiin, lautasesta täytetään puolet kasviksilla,
ruokajuomana tarjoillaan vähärasvaista maitoa ja päiväkahvilla
sokeri on vaihdettu Hermesetakseen. Näistä muutoksista on nyt
muutama kuukausi, mutta vielä paino ei ole lähtenyt halutulla
tavalla laskuun.
Lähteet: www.ravitsemusneuvottelukunta.fi
Lähteet: www.ravitsemusneuvottelukunta.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti