Ravitsemushoito

Oman asiakkaan ravitsemustila ja ruokatottumukset

Asiakkaani asuu palvelutalossa, jossa on ympärivuorokautinen valvonta. Palvelutalossa on useita koteja, joissa asukkaat asuvat. Näin ollen ruoka tulee palvelutalon omasta ravintolasta. Asiakkaani syö viisi kertaa päivässä ja ruokailuajat ovat säännölliset.

• Klo 8.30 aamupala
• Klo 12.00 lounas + jälkiruoka
• Klo 14.00 välipala
• Klo 16.00 päivällinen
• Klo 19.30 iltapala

Ruoka valmistetaan vähärasvaisesti. Näin annetaan joka kodin henkilökunnalle mahdollisuus rikastaa ruokia asukkaille. Ruuanvalmistuksessa käytetään voita. Myös aamu- ja iltapuuron sekaan on mahdollista lisätä voita jos asukas tarvitsee lisäenergiaa. Voileivät henkilökunta tekee itse kodilla ja silloin voidaan käyttää joko Oivariinia tai voita leivän päällä. Sokeria käytetään maltilla. Siinäkin on annettu kodin henkilökunnalle mahdollisuus lisätä sokeria jos siihen on tarvetta. Sokeria sisältäviä elintarvikkeita, esim. jogurtteja, käytetään kodilla harvakseltaan.

Asiakkaani saa kuitua lähinnä ruisleivästä ja puurosta. Kodilla tarjotaan aamu- ja iltapalaksi puuroa, joka sisältää hyvin kuitua. Leipää tarjoillaan ainakin kolmella aterialla ja silloin asiakkaani valitsee aina tummaa ruisleipää. Lounaalla on salaattia ja erilaisia kasviksia, joista asiakas saa myös kuitua. Lounaalla on yleensä melkein aina perunan lisäksi tarjolla pastaa tai riisiä, jotka ovat hyviä kuidun lähteitä.

Ravintolan tekemät ruuat ovat lähes poikkeuksetta suolattomia. Tässäkin on annettu mahdollisuus henkilökunnan lisätä suolaa jos tarvetta on. Oma asiakkaani ei pidä kovin suolaisesta, eikä koskaan pyydä lisäämään suolaa ruokaansa. Näin ollen hänen suolan saantinsa on liian vähäistä vaikka piilosuolaa saakin esim. leivästä, lihavalmisteista ja juustosta. Piilosuola täyttää kuitenkin vain 80% päivän saantisuosituksesta, joten vähäsen pitäisi suolaa lisätä päivittäin. Kodilla käytössä oleva suola on tavallista suolaa.

Asiakkaani syö kasviksia ja marjoja mielellään. Kasviksia on aina jossain muodossa lounaalla, esim. salaatissa. Myös leivän päällä käytetään monesti esim. kurkkua ja tomaattia. Marjoja asiakas saa aamu- ja iltapuuron yhteydessä. Onneksi myös henkilökunta tuo mielellään tuoreita marjoja asukkaille, jolloin niitä voidaan antaa naposteltavaksi vaikka välipalalla. Myös lounaan jälkeinen jälkiruoka on usein marjakiisseliä tai marjarahkaa, jossa asiakas saa monipuolisesti marjoja.

Asiakkaallani ei ole erityisruokavaliota.

Asiakkaallani ei ole vajaaravitsemuksen riskiä vaan hän on vajaaravittu. Tähän on kiinnitetty huomiota lisäämällä hänen ruokiinsa esim. voita ja tarjoamalla aina ruokien yhteydessä täysmaitoa. Asiakkaalla on jo ikää ja hänen ruokahalunsa on huonontunut radikaalisti. Niinpä päivittäistä ruokavaliota on täydennetty ottamalla mukaan NutriDrink täydennysravintovalmiste. NutriDrinkistä hänelle on valittu mieluisia makuja ja pirtelömäisiä koostumuksia. Ohjeistuksena on, että hän juo 200ml NutriDrinkiä päivässä. Tällä taataan, että asiakas saa tarvitsemansa ravintoaineet ja niiden yhdistelmät. Lisäksi muuta nestettä pitäisi juottaa 4-7 lasillista, koska asiakkaalla on koko ajan kuivumisen riski. Juomiseen tulee kannustaa, koska iän myötä janon tunne heikentyy ja asiakkaalla on myös käytössä lääkkeitä, jotka poistavat nesteitä elimistöstä.

Yhteenvetona voisi todeta, että asiakkaani syö kokoonsa ja vointiinsa nähden hyvinä päivinä suht hyvin. Se ei kuitenkaan hänelle riitä vaan ruokavaliota pitää rikastaa aina kun se on mahdollista. Asiakkaasta huomaa, että hän saa liian niukasti proteiinia ja D-vitamiinia, koska hänellä on havaittavissa lihaskatoa. Tämän huomaa asiakkaan heikentyneestä liikunta- ja toimintakyvystä, sekä kehon hallinnasta. Näin ollen myös täydennysravintovalmisteen käyttö on välttämätöntä. Ateriat tarjotaan asiakkaalle pieninä annoksina ja usein, jolloin kerta-annos ei tunnu ylitsepääsemättömältä. Näin asiakas syö kuin huomaamatta. Huonoina päivinä asiakkaani saattaa kieltäytyä syömästä ja juomasta kokonaan. Silloin hoitohenkilökunnan täytyy patistaa häntä ja yrittää saada häntä edes juomaan. Jos takana on syömätön päivä, pitää seuraavan päivän annos olla pieni ja hyvin nieltävä, jotta asiakkaan vatsa ei kipeydy. Tähän ei valitettavasti aina kiinnitetä huomiota. Käytössä on nestelista, josta hoitohenkilökunta saa tärkeää tietoa paljonko asiakkaan pitäisi vielä päivän aikana saada nesteitä. NutriDrink on toiminut hyvin. Sen asiakas juo mielellään. Myös NutriDrink annostellaan pieniin annoksiin ja juotetaan asiakkaalle päivän aikana. Tällöin voi kannustaa, että ei tarvitse juoda kuin puoli lasillista ja hetken kuluttua juomaa tarjotaan lisää. Hoitohenkilökunta on kuunnellut asiakkaan ruoka- ja juomamieltymyksiä. Asiakas syö paremmin syötettynä, joten hänelle annetaan ruokailuhetkeen kunnolla aikaa ja ruoka syötetään. Ruoka myös pienennetään mahdollisimman pieneksi, jolloin se menee paremmin alas. Maidosta asiakas pitää lämpimänä, joten se lämmitetään hänelle joka aterialle. Kaikki nesteet juotetaan pillillä, koska asiakas saa ne sillä tavalla paremmin juotua. Jokaisesta ruokailuhetkestä pyritään tekemään asiakkaalle mieluinen, mutta valitettavasti hän silti välillä kieltäytyy syömästä ja näinä hetkinä sitä tuntee olonsa melko voimattomaksi.

Lähteet: www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Ravitsemushoito

1. Millä menetelmillä ravitsemustilaa arvioidaan?

• Esitiedot (sairaudet ja niiden hoito, syömiseen vaikuttavat tekijät esim. lääkitykset, leikkaukset, sädehoito, ruokahaluttomuus, syömisongelmat ja nielemisvaikeudet, oksentelu, ripuli, toimintakyky ja sen muutokset)
• Kliiniset tutkimukset (kuiva iho, hauraat kynnet, elottomat hiukset, kuiva kieli ja suu, ihopoimun paksuus, turvotukset)
• Antropometriset mittaukset (pituus, paino → BMI, viime kuukausien painonmuutos)
• Biokemialliset määritykset (käytetään tiettyjen ravintoaineiden puutosten toteamiseen, esim. proteiini, vitamiinit ja kivennäisaineet, perusverenkuva, nestetasapaino)
• Subjektiiviset menetelmät (ikääntyneillä MNA-menetelmä, munuais- ja syöpäpotilailla sekä kirurgisilla potilailla SGA-menetelmä)
• Ruoankäytön ja ravinnonsaannin arviointi (tärkeää vajaaravitun ja vajaaravitsemuksen riskipotilaan arvioinnissa. Käytetään ravitsemushoidon suunnitteluun ja seurantaan + ravitsemusohjauksen perustana)
• Tarvittaessa ravintoanamneesi (ateriarytmi, ruokien ja juomien määrä ja laatu, syömiseen liittyvät ongelmat, sopimattomat ruuat ja toiveruuat)

2. Mitä on tehostettu ravitsemushoito?

• toteutetaan vajaaravituille tai sen riskissä oleville
• tavoitteena riittävä energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti
• ravitsemushoidon tehostaminen on yksilöllistä
• tehostetaan ensisijaisesti ruuansulatuskanavaa hyödyntäen
• tehostamistapoja: toiveruuat ja välipalat, täydennysravintovalmisteet, tehostettu ruokavalio ja letkuravitsemus
• tarvittaessa käytetään suonensisäistä ravitsemusta lisänä tai yksinomaan
• tehostettua ruokavaliota ja täydennysravintovalmisteita käytetään usein yhdessä, sekä suonensisäistä ja letkuravitsemusta yhdessä. Tarvittaessa kaikkia käytetään samanaikaisesti, lisänä vitamiini- ja kivennäisaineita
• asiakkaan tulee syödä tavallista pienempiä ruoka-annoksia säännöllisesti ja usein (2-3h välein)
• tarvittaessa ruokailukertoja lisätään (syöty ruokamäärä jää vähäiseksi tarpeeseen nähden) tarjoamalla mieluisia välipaloja silloin kun ne maistuvat
• yöpaasto saa olla enintään 10-11h
• laaditaan lista asiakkaan toiveruuista ja -välipaloista
• aterioiden energiapitoisuutta lisätään maltodekstriinillä, sekä rasvalisillä ja runsasrasvaisilla elintarvikkeilla
• käytettäviä kliinisiä ravintovalmisteita ovat jauhemaiset valmisteet, täydennysravintojuomat ja muut täydennysravintovalmisteet, sekä letkuravintovalmisteet
• ravintovalmisteet valitaan sen mukaan mistä asiakkaalla on puute, esim. hiilihydraatti- tai proteiinipitoiset valmisteet tai näiden yhdistelmä. Osa tuotteista on sairauskohtaisia. Tärkeää on kuitenkin valita asiakasta miellyttävä maku
• letkuravitsemus aloitetaan mikäli suun kautta syöminen ei ole mahdollista tai riittävää → toteutetaan nenämahaletkun avulla tai käyttäen vatsanpeitteiden läpi vietävää ravitsemusavannetta (PEG)
• suonensisäinen ravitsemus on ainoa vaihtoehto jos ruuansulatuskanava ei ole käytettävissä → käytetään tarvittaessa rinnakkain muiden ravitsemushoidon tehostamiskeinojen kanssa

3. Mitä asioita ravitsemushoidon toteutuksessa kuuluu hoitohenkilökunnalle?

• vajaaravitsemuksen riskin seuranta (ruuan määrää arvioidaan erilaisilla ruuan käytön lomakkeilla, esim. nestelista)
• ravinnontarpeen arviointi ja yksilöllinen ruokatilaus
• ruuan jakelu ja tarjoilu
• asiakkaan avustaminen ruokailussa tarvittaessa
• seurataan paljonko asiakas syö ja juo
• seurataan painoa kerran viikossa
• hoitaja kysyy asukkailta päivittäin annoskoon sopivuutta ja ruokailutoiveita → muuttaa ruokatilausta tarvittaessa
• ravitsemusohjaukseen osallistuminen
• tiedonsiirto jatkohoitopaikkaan

4. Miten hyvin suositeltavat ateria-ajat kokemustesi mukaan toteutuvat?

• Omassa työpaikassani asukkaat syövät neljä kertaa päivässä, lisäksi yhden välipalan. Ruokailujen välit ovat 3-4 tuntia. Ateriavälit ovat säännölliset joka päivä, jolloin asukkaat saavat energiaa tasaisesti koko päivän ajan. Näin ehkäistään yksittäiset verensokeripiikit, joita yleensä seuraa väsymys. Iltapalan ja aamupalan väliin jää liian pitkä aika, eli yöpaasto on pitempi kuin sallittu 10-11 tuntia. Tämä ongelma on kuitenkin tiedostettu ja siihen haetaan sopivaa ratkaisua. Yksi vaihtoehto on, että yöhoitaja tarjoaa asukkaille esim. kiisseliä yön aikana. Ne asukkaat, jotka nukkuvat koko yön, saisivat kiisseliä heti aamuvuoron tullessa töihin, ennen aamutoimien aloittamista.

5. Muistilista millaista on hyvä ravitsemusohjaus ja mitä se ohjaajalta vaatii

• rauhallinen tila ja riittävästi aikaa
• ohjaajalla on itsellään riittävä ravitsemustietous ja kyky soveltaa sitä käytäntöön (osaa myös perustella asiat asiakkaalle)
• ohjaajalla on tietoa eri sairauksista, niiden hoidosta ja ohjausmenetelmistä
• ohjaaja muistaa, että ravitsemusohjaus on aina asiakaslähtöistä ja ottaa siihen mahdollisuuksien mukaan omaisen/omaiset mukaan
• ohjaus etenee keskustellen, kysellen ja asiakasta kuunnellen
• ohjaaja selvittää asiakkaan nykyiset ruokailutottumukset ja pyytää asiakasta arvioimaan itse nykyistä ruokavaliota → mitä hyvää, mitä parannettavaa
• ohjaaja käy asiakkaan ruokailutottumukset läpi, antaa ensin myönteistä palautetta (motivointia) ja sen jälkeen rakentavasti kertoo mitkä kohdat ruokavaliossa kaipaavat muutosta ja mistä olisi hyvä aloittaa
• ohjaaja laatii yhdessä asiakkaan ja mahdollisesti omaisten kanssa konkreettisen ratkaisuehdotuksen (yhteiset tavoitteet)
• ohjaaja toteuttaa ravitsemusohjausta yhdessä eri ammattiryhmien kanssa (kaikilla kuitenkin selkeät omat vastuualueet)
• ammattiryhmät pitävät säännöllisiä palavereita ja yhteydenpitoa keskenään (näin taataan asiakkaalle paras mahdollinen ja monipuolinen ravitsemusohjaus)
• yhdellä ohjauskerralla käsitellään 1-2 aihekokonaisuutta
• ateriasuunnitelma tehdään kirjallisesti
• ohjaus on havainnollista ja käytännönläheistä (elintarvikkeiden valinta, ruuanvalmistus)
• yksilöohjauksen rinnalla käytetään ryhmäohjausta → vertaistuki, lisää ohjauksen saatavuutta, lisää toiminnallisia menetelmiä, kuten kaupassa käynti
• ohjaaja antaa motivoivia harjoituksia
• huolehditaan jatkuvuudesta

6. Millä tavalla olen osallistunut? Onko ollut hyötyä ravitsemustilan kohentamiseksi?Nykyisessä työpaikassani olen päässyt tekemään yhdelle asukkaalle MUST- ja MNA-testit. Niistä saadut tulokset kirjasin asukkaan hoitoseurantaan. Asukkaan syömistä ja juomista seurattiin ja hoitohenkilökunta tuli siihen tulokseen, että asukkaalla on vajaaravitsemuksen riski. Asukkaalle otettiin käyttöön nestelista, sekä täydennysravintojuoma, jota annetaan 200ml päivässä. Silloin kun minä syötän ja juotan kyseistä asukasta, merkitsen juodut nesteen nestelistaan ja kirjaan syödyt ruuat asukkaan päivittäiseen hoitoseurantaan. Asukkaan vointi on selvästi kohentunut vaikka vajaaravitsemuksen riski on edelleen olemassa. Asukas kuitenkin juo täydennysravintojuoman mielellään ja kyselemällä olemme saaneet selville mitä hän mieluiten söisi ja joisi. Esim. lämmitetty maito on asukkaan mieleen, joten silloin sitä saa juotettua hänelle paremmin kuin mehua.

Monen asukkaan kohdalla seuraan syödyn ruuan ja juodun juoman määrää silmämääräisesti. Tällöin osaan kertoa havaintoni eteenpäin muille hoitajille ja kirjaan ruokailut myös asukkaiden päivittäiseen hoitoseurantaan. Asukkaiden vatsantoimintaa seurataan päivittäin ja siitäkin on olemassa työpaikan koneella oma erillinen lomakkeensa. Siihen merkitään joka päivä onko vatsa toiminut ja onko uloste ollut kiinteää vai löysää. Näin asiaan pystytään reagoimaan heti. Esim. jos asukkaalla on vatsa kovalla, hänelle ei tarjoilla silloin vatsaa kovettavia ruoka-aineita, kuten juustoa tai banaania ym. vaan valitaan kuitupitoista ruokaa.

Yhden asukkaan kohdalla huomasin nielemisvaikeuksia. Juttelin tästä muiden hoitajien kanssa ja yhdessä tulimme siihen tulokseen, että asukkaan ruoka vaihdetaan karkeaan sosemaiseen ruokaan. Näin nieleminen helpottui ja asukas ei enää jättänyt ruokaa syömättä.

Silloin tällöin punnitsen asukkaita ja merkitsen painot heidän omiin hoitoseurantalomakkeisiin. Erään asukkaan kohdalla paino otettiin kerran viikossa ja seurannasta huomasimme, että paino on ollut nousussa koko ajan. Niinpä sairaanhoitaja antoi ohjeistuksen miten tämän asukkaan kohdalla ruokailut hoidetaan. Annoskokoja pienennettiin, lautasesta täytetään puolet kasviksilla, ruokajuomana tarjoillaan vähärasvaista maitoa ja päiväkahvilla sokeri on vaihdettu Hermesetakseen. Näistä muutoksista on nyt muutama kuukausi, mutta vielä paino ei ole lähtenyt halutulla tavalla laskuun.

Lähteet: www.ravitsemusneuvottelukunta.fi